keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Äitienpäivä ja kiireitä koulun kanssa


Kädet tuntuvat kiinnostavan

Melkein pari viikkoa on ehtinyt vierähtää viime kirjoituksestani, mutta voisinkohan sanoa näin, että meillä on hieman ollut kiireitä. Aaron oli toissa viikonlopun intervallihoidossa ja meillä oli Nikon kanssa suunnitelmissa lähteä ystäviemme luo käymään, mutta peruinkin asian viime hetkillä tajutessani, että toukokuun alku on menossa ja lukuvuotta on jäljellä vain vajaan kuukauden verran. Tuntuu hassulta ajatella, mutta näin se on, että aika tuntuu lievästi sanoen kadoten vain jonnekin eikä ajantaju oikein aina ole kohdallaan. Toissa viikonlopun käytinkin siihen, että kirjoitin kymmensivuisen opinnäytetyöni kirjanpidosta valmiiksi ja lähetin opettajalleni arvioitavaksi. Selvitin myös itsenäisten opiskelujeni tilanteen, jotka aloitin viime elokuussa. Sain kuin sainkin kymmeneen opintoviikkoon tarvittavat tunnit täyteen kiitettävin arvosanoin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että opinnoistani on vain jäljellä yksi syventävä työharjoittelu, jonka suoritan kesä-heinäkuussa, kun muut ovat kesälomalla ja olisin valmis merkonomi elokuun loppuun mennessä. Tähän voisi vielä lisätä, jos kaikki menee vain suunnitelmien mukaisesti. Olisin muuten valmistunut nyt toukokuun loppuun mennessä, mutta Aaronin diagnoosin selvittyä silloin syksyllä pidin kahdeksan viikon pituisen väljemmän jakson sopeutuakseni muuttuneeseen tilanteeseen.

Pieni peukunimijä

Kuitenkin Aaron on voinut kohtuullisen hyvin. Tulehdus peg:in vierestä on kadonnut, mutta vatsan kalvoa on kasvanut taas lisää avanteen juureen ja nyt seuraamme vielä tuleeko sitä lisää. Tämä viikon aikana Aaronilla on lisääntynyt oireisto, joka kielisi, että lääkkeiden nosto olisi taas edessä. Yöt ovat menneet huonommin, poika on ollut levottomampi ja itkeskellyt huomattavasti useammin, pulauttelut ja lämmönsäätelyongelmat ovat lisääntyneet sekä jäykistelyitä on ollut varsinkin toispuoleisesti vasemman puolen raajoissa. Viimeisin on ollut erittäin hankala, kun Aaronilla on tapana imeskellä vasenta peukaloaan ja nyt käsi on jäykistellyt niin, ettei Aaron saa kättään suuhun tai se lennähtää sieltä suoraksi aivan yhtäkkiä. Odotellemmekin neurologin yhteyden ottoa takaisin, joka mahdollisesti odottaa Aaronista otettujen lääkeainepitoisuus verikokeiden tuloksia. Huomasimme myös, että kampurajalkahoitoon käytettävät tankokengät olivat ehtineet jo hurahtaa pieniksi molemmista jaloista. Tosin kenkien vaihdosta alkaakin olla jo yli puoli vuotta. Nyt odotellaankin apuväliteknikolta ilmoitusta, kun seuraavat kengät ovat saapuneet.

Ennen tätä kuitenkin meillä oli suhteellisen seesteistä arkielämää ja olemme alkaneet tottua siihen, että meillä asuu jälleen nauravainen ja iloisen näköinen pojankoltiainen. Töistä kotiin tullessani ja Aaronin näköpiiriin ilmaantuessani olen saanut leveästi hymyilevän pojan vastaani, joka toteaa vain "äää-iii" ja vastaa kysymykseeni sylittelystä "oo". Viimeistään vartin kuluessa sylissäni makaa levollisesti nukkuva lapsi puristaen jommankumman käteni sormea tiukasti omassa kämmenessään. On ollut erityisen ihanaa huomata Aaronin tyytyväisyys ja läsnäolo siinä hetkessä. Se tekee oman mielenkin paljon keveämmäksi ja antaa sitä jaksamista jaksaa seuraavaan päivään ja myös niihin hetkiin, kun Aaron ei ole niin tyytyväisenä.

Tämä alkaa olla jo yleinen ilme nykyään

Äitienpäivänä sainkin kortin ja piirrustuksen, jotka Aaron oli avustajan kanssa tehneet päiväkodilla. Kieltämättä muistaminen tuntui ihanalta ja liikutti minut kyyneliin, kun en oikeasti odottanut minkäänlaista muistamista kuin korkeintaan jotain pientä Nikolta. Se hetki, kun kiitin Aaronia vilpittömästi muistamisesta ja hän katsoi syvälle silmiini ja väläytti leveän hymyn ja ottaessani Aaronin syliin helähti siitä hyvästä uskomattoman ihanan kuuloinen nauru ja sillä hetkellä tunsin olevani onnellinen. Onnellinen siitä, että minulla on niin aivan ihastuttava ja rakas poika, joka tuntuu rakastavan minua yhtä paljon kuin minä rakastan häntä.

1 kommentti:

  1. Voi kuinka kauniisti taas kirjoitatkaan. Kyyneleitä pyyhin lukiessani kuvausta äitienpäivästäsi. Toivon teille tuollaisia onnellisia ja rakkaudentäyteisiä hetkiä paljon myös tulevaksi. Ja voi miten suloinen Aaron näissä kuvissa on. Tsemppiä ja jaksamista arkeenne. Olet kyllä tosi sisukas, kun jaksat hoitaa opiskelunkin vielä noin hyvin! :)

    VastaaPoista