lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kevään merkkejä


Aurinko paistaa ja kanavassakin, jonka varrella asumme näkyy jo vettä. 
Viime päivinä sää on ollut aivan mahtava ja tietokoneella istuminen on yhteisestä päätöksestä jäänyt kummallakin minimiin. Näillä päätöksillä vielä toistaiseksi jatketaan.
Vietetään enemmän aikaa olohuoneen puolella Aaronin kanssa leikkien ja kotitöitä tehden.
Tosin säähän liittyen oli suhteellisen raskasta puhdistaa autoa kaupassa käyntiä varten, kun kymmenen sentin lumikerros oli jäätynyt auton pintaan. 

Taudeista toipuminen on vieläkin meneillään.
Minulla jälkitautina menossa kurkkukipu, Nikolla poskiontelontulehdus eikä Aaronkaan kovin hyvin ruokaa syö niin veikkaisin pientä kurkkukipua hänelläkin. Eilen saatiin jopa tehtyä lämmintäkin ruokaa ja tapani mukaan kurkkukipuun paras lääke on jäätelö.

Viime yö meni pitkästä aikaa rauhallisemmin. Kiukkua tietenkin esiintyi, mutta ei edellisten öiden tapaan rääkymisenä. Kovasti, kun yöllä unenpöpperössä herran käyttäytymistä seurasin huomasin, että häneen tuntui joko koskevan tai vain sopivaa asentoa ei löytynyt. Ensiksi mentiin johonkin asentoon ja oltiin ihan rauhassa silmät kiinni, kunnes aivan yhtäkkiä jalat sätkähtivät toisaalle ja alkoi itkuvalitus.
Onneksi sentään päiväunet maistuvat, kunhan ei aurinko vain paista silmiin niinkuin eilen.

Vasemmassa jalassa on vieläkin rakon tapainen hankauma. Kovasti yritämmekin, jos nyt olisi keinoihosta apua. Tähän mennessä kaksi palaa on jo vuorokaudessa saatu irti, toinen lähti yhden yön aikana. Mennään kuitenkin päivä kerrallaan eiköhän se tästä joskus parane.
Apuvälineteknikon tapaamme vasta yli viikon päästä hiihtolomien takia ja tunnetusti meillä asiaa olisi yllin kyllin juuri silloin, kun hän menee lomailemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti