tiistai 22. tammikuuta 2013

Tavallinen tiistai

Maitoa juomassa

Tänään ollaankin herätty puoli 9 aikaan ja kerettiin juuri sanomaan Nikolle huomenet ja päästiinkin toivottelemaan turvallista matkaa töihin.
Muuten aamu menikin Aaronin puuron syömisen kanssa taistellessa. Muutaman lusikallisen jälkeen suu sulkeutui täysin. Minä siinä sitten jäin miettimään, mitä antaa tuolle pojalle aamupalaksi maidon kanssa. 
Onneksi olimme kauppareissulla eilen ostaneet lisää banaaneja. Aaronin huomatessa tämän keltaisen, ihanan hedelmän alkoi suu tekemään syöntiliikettä ja "oh-oh-oh" ääntelykin alkoi. 
Kokeilin tietenkin juonia, jos lusikka menisi suuhun paremmin, kun pistän puuroon vähän banaania lisukkeeksi, mutta Aaron älysikin äidin juonittelut ja suu ei auennut.
Olin juuri pienimässä banaania, kun huomasin Aaronin suun jo avautuneen ja silmät katsoivat minuun "äiti anna, äiti anna" ilmeellä.Siinä sitten syötiinkin aamupalaksi puolikas banaani ja täysmaitoa päälle. 
Ryhdyimme eilen antamaan Aaronille pelkkää maitoa sekoittamatta sekaan enää korviketta. Maito itsessään on tuntunut maistuvan erittäin hyvin, oli se sitten täysmaitoa tai kevyttä. Itse asiassa Aaron eläisi pelkällä maidolla..niinkuin tähänkin asti.

Päiväunille ollaan menossa

On siinä mielessä hauska ajatella, kuinka meidän lapsestamme on tullut maitoa rakastava pikkuinen, kun kuitenkin Nikolla on maitoproteiini-allergia kuten samoin myös itselläni se on myös ollut, joten perheessämme ei koskaan ole käytetty kovinkaan paljoa muita maitotuotteita kuin soijaa. Raskausaikana siedätin itseni aika hyvin sietämään maitoa ruoassa, mutta lasista en ole vieläkään uskaltautunut maitoa juomaan. On ollut suoranainen onnenpotku, että Aaron välttyi tältä maitoproteiiniallergialta, vaikka sitä tottakai ensimmäiseksi muutaman kuukauden ikäisenä mietittiinkin.

Aaron valmiina ulkoilemaan

Poikkeuksellisesti tänään käyttäessämme Onnia ulkona Aaronin kanssa päätin poiketa läheisessä leikkipuistossa. Kokeilimme Aaronin kanssa vauvakiikkua. Hymyt, naurahdukset ja ääntelyt olivat sen mukaisia, että kyllä tykättiin äidin antamista vauhdeista. Harmillisesti kamera ei tietenkään tuolla pakkasessa ollut mukana. Täytyy ruveta useamminkin käymään vähän kiikkumassa, joskus jopa koko perheen voimin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti