 |
| Erään illan urakkana: Lelulaatikon tyhjennys |
Kiirettä perheessämme on taas riittänyt ja samoin kuin joka päivälle tekemistäkin.
Viime keskiviikkona ajelimme käymään ystäväni ja hänen kahden lapsensa luona ja pitkästä aikaa oli heitäkin mukava nähdä. Harmillisesti he asuvat noin 60km päässä niin hyvin usein ei tule lähdettyä käymään siellä asti kylässäkään.
Torstaille meillä oli isotkin suunnitelmat lähteä kaupungille ja käymään Aaronin kummitätiä moikkaamassa ennen hänen matkaansa, mutta toisin kävi. Minulta oli veto täysin lopussa, masensi ja mikään ei tuntunut kovinkaan hyvälle. Siirsinkin sitten huonoa oloani perusteelliseen siivoamiseen, joka jatkuikin lauantaiaamulle saakka.
Samana päivänä meille saapui ystäväni lapsineen yökylään, jota varten kävimme lainailemassa syöttötuoliakin Aaronin mummolasta. Omasta mielestäni oli aivan mahtavaa, kun talossa oli toinenkin pieni lapsi Aaronin seurana. Ihanaa oli nähdä, mitä kaikkea tyttö jo osasi sekä ihanaa oli saada myös tytön äidin kanssa jutusteltua. Nikokin sai samoin tein omaa aikaa tehdä töitään, kun en koko ajan tarvinnut seuraa.
Sunnuntai me Aaronin kanssa vain lepäiltiin, kun Niko lähti käymään uimassa. Yllätyksekseni sainkin kotiin palaavalta mieheltä kimpun violetteja tulppaaneita ja kynttiläillallisen. Päivä paranikin sen jälkeen huomattavasti, kiitokset siitä rakkaalleni.
Tämän viikon alku on ollut suoraan sanottuna inhottava. Aaron sai itselleen flunssa, joko minulta ja Nikolta tai sitten viime keskiviikkoiselta reissulta. Flunssailu alkoi jo lauantaina, mutta tänään ollaankin oikeastaan vain nukuttu ja kiukuttu koko päivä. Ruoka ei ole maistunut ja leikit eivät ole huvittaneet. Äidin syli on ollut maailman paras asia sekä tietenkin "paleltuva" koira parvekkeella.
Välipalaa syödessämme Aaronin kanssa yllättäen kuului oikein syvältä kumpuava pienen lapsen nauru. Katselin ihmeissäni, mitä oikein tapahtui, kun itku olikin vaihtunut nauruksi. Hetkeä aiemmin parvekkeelle päästämäni Onni pyrki sisälle raapien lasioveamme, joka sai pienen pojan aivan naurun kyyneliin. Ei väsynyt äitikään voinut muuta tehdä kuin nauraa ja huokaista kiukuttomasta hetkestä. Muutaman raapimiskerran, naurunpyrskähdysten ja hyvin menneen ruokailun jälkeen päästin koiran takaisin sisälle ja samalla ovenavauksella saapui kiukkukin takaisin.
Torstaille meillä oli isotkin suunnitelmat lähteä kaupungille ja käymään Aaronin kummitätiä moikkaamassa ennen hänen matkaansa, mutta toisin kävi. Minulta oli veto täysin lopussa, masensi ja mikään ei tuntunut kovinkaan hyvälle. Siirsinkin sitten huonoa oloani perusteelliseen siivoamiseen, joka jatkuikin lauantaiaamulle saakka.
Samana päivänä meille saapui ystäväni lapsineen yökylään, jota varten kävimme lainailemassa syöttötuoliakin Aaronin mummolasta. Omasta mielestäni oli aivan mahtavaa, kun talossa oli toinenkin pieni lapsi Aaronin seurana. Ihanaa oli nähdä, mitä kaikkea tyttö jo osasi sekä ihanaa oli saada myös tytön äidin kanssa jutusteltua. Nikokin sai samoin tein omaa aikaa tehdä töitään, kun en koko ajan tarvinnut seuraa.
Sunnuntai me Aaronin kanssa vain lepäiltiin, kun Niko lähti käymään uimassa. Yllätyksekseni sainkin kotiin palaavalta mieheltä kimpun violetteja tulppaaneita ja kynttiläillallisen. Päivä paranikin sen jälkeen huomattavasti, kiitokset siitä rakkaalleni.
 |
| Naureskelua |
Välipalaa syödessämme Aaronin kanssa yllättäen kuului oikein syvältä kumpuava pienen lapsen nauru. Katselin ihmeissäni, mitä oikein tapahtui, kun itku olikin vaihtunut nauruksi. Hetkeä aiemmin parvekkeelle päästämäni Onni pyrki sisälle raapien lasioveamme, joka sai pienen pojan aivan naurun kyyneliin. Ei väsynyt äitikään voinut muuta tehdä kuin nauraa ja huokaista kiukuttomasta hetkestä. Muutaman raapimiskerran, naurunpyrskähdysten ja hyvin menneen ruokailun jälkeen päästin koiran takaisin sisälle ja samalla ovenavauksella saapui kiukkukin takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti