Vuorokausirytmi?

Otsikosta voi jo arvata, mistä aion kirjoittaa. 

Meidän perheessä ei tosiaankaan tunneta sanaa vuorokausirytmi, minun yrityksistäni huolimatta. Olen lukenut ja lukenut erilaisia asioita, mitkä auttaisivat rytmin löytämiseen. Muun muassa säännölliset iltarutiinit, tankataan ruokaa iltaisin, rauhoitutaan ennen nukkumaanmenoa. Mikään noista ei tunnu asiaan auttavan. Olenkin miettinyt, onko Aaron oppinut nämä tavat raskausajoilta jo?

Ongelman ydin on siinä, kun monetkin aina sanovat, että laittaavat lasta nukkumaan siinä klo 20. Näin olen yrittänyt itsekin muutaman kerran. Kuitenkin saatan saada Aaronin nukkumaan jo ennen yhdeksää, mutta hän herää ennen kello kymmentä täysin virkeänä. Näinä päivinä nukkumaanmeno viivästyykin reilusti yli puolen yön. Näin siis kävi myös viime kerralla sairaalassa. 

Entäs sitten, kun Aaron ei nukahdakaan tuossa ennen yhdeksää? Silloin saatetaan koko perhe päästä sänkyyn jo kymmenen jälkeen, mutta tämä on hyvin harvinaista. Tämän takia, kun iltaisin nukahdetaan miten sattuu, herätään aamuisinkin miten sattuu. Yleisesti aamulla herätään klo 9 maissa, mutta tämäkin saattaa heitellä hyvinkin klo 6 - 12 välillä. Kuitenkaan, vaikka Aaron valvoisi reilusti yli puolen yön ei tarkoita tässä tapauksessa sitä, että hän nukkuisi aamulla pidempään vaan saattaa hyvinkin nousta jo ennen kello kuutta hyvin virkeänä.

Loppujen lopuksi Aaron tuntuu olevan virkeä kaveri meni hän nukkumaan aikaisin tai heräisi hän puolen päivän jälkeen vasta. Minä sen sijaan olen vaihtelevasti väsynyt joskus saan nukkua hyvin ja joskus sitten en montaakaan tuntia yössä. Tähän valvomiseen ei onneksi liity itkeminen vaan poitsu on yksinkertaisesti liian virkeä nukkumaan.

 Päivän rytmistämme sen verran, että ruokaa annetaan melkeinpä aina samoihin aikoihin joka päivä. Päiväunet nukutaan aina kun väsyttää. Illalla sitten käydään joka päivä kylvyssä ja harjataan hampaat. Ulkona yritetään käydä joka päivä ainakin kerran. 

Kovasti minulle nouseekin mieleeni kysymys, että

onko tässä sitten nyt kyse siitä niin sanotusta lapsentahtisuudesta?

Flunssaa ja uuden oppimista

Arki on alkanut pikkuhiljaa palaamaan takaisin omille raiteilleen. Aaron tottui uusiin kenkiinsä ja ne eivät tunnu haittaavan melkein ollenkaan. Yhden valvotun yön jälkeen alkoivat unet taas maistumaan. Ryömiminen sujuu entistä paremmin ja vauhtia tuntuu riittävän.

Tuon kirjan minä kyllä haluan...

...Sainpas, miltähän se maistuu...

...onkohan tämä puoli parempaa?

Aluksi kenkien kanssa oli hieman haparointia ryömimisen suhteen samoin kuin istumisen kanssa, mutta pikku hiljaa Aaron tuntui löytävän myös hyötyjä siitä, että jalat ovat toisissaan kiinni. Monesti Aaron hakee tasapainon istuessaan leventämällä haara-asentoa, jolloin kengät antaa sitä lisä tasapainoa. Syömisestäkin en enää ole niin huolissani, kun ruokaa tuntuu menevän viisi kertaa päivässä helposti useampikin lusikka. Ainoana tietysti on se, että kotitekoinen puuro ei vieläkään maistu, mutta kokeiltiin ihan kaupan kuningatarpuuroa ja se maistui oikein mainiosti. Itseä harmittaa kovasti, että itse tehty ei Aaronille oikein vielä maistu, mutta ehkä sitten jonain päivänä.

Peruna-kuningatar poika

Näin sitä meillä istutaan

Tässä viimeisen viikon olemme olleet kaikki pienessä flunssassa ja kyllähän se pienessä näkyi kaikista selvemmin. Tukkoisuuden takia saatiinkin sitten valvoa hieman enemmän. Uuttakin ollaan ehditty oppimaan kovasti. Sunnuntaina ystäväperheen luona käynnin jälkeen Aaron nousi itse istumaan ja alkoi samoin tein kokeilla liikkumista pyllyllään.

Jaksaa se Aaron nauraa sairaanakin :)

Näin loppuun sitten kuvia paikoista, minne Aaron on jo ryömien tiensä löytänyt.

Äidin ja isin dvd-hylly kiinnostaa

Astianpesukone on jännä laitos...

Itkuhälyttimen perässä mennään sitten minne vain

Kenkiin totuttelua

Äidin ja isin aurinkoinen

Aurinkoista huomenta! Joo ei tosissaan, kello on tällä hetkellä 3.42 ja olen taas valvomisvuorossa. Viikonloppuna ei kenkien suhteen saatu tulosta, kun iho tuntui olevan vielä liian herkkänä, mutta tänään päätin sitten totuttamisen taas uudempaan kertaan aloittaa. 

Maanantaina nukuttiinkin melkein puolille päivin jälleen kerran, mutta sitten koko päivänä ei muuten kuin torkahdettu kerran. Puolille öin tosin valvominen meni nyttenkin, mutta kengät tällä kertaa syypäänä.

Kengät jalassa

Nostellaan välillä kättä ilmaan

"Tuohon suuntaan voisi vaikka lähteäkin"

 No mitenkäs sitä tähän mennessä on mennyt.

Puolen yön jälkeen alkoi Aaronin väsymys olla jo liikaa ja sitten mikään ei tuntunut olevan hyvin. Ei kelvannut nukkua vaunuissa eikä sylissä. Lopulta avasin vuodesohvan ja nukutin pojan siinä..ainakin hetkeksi. Itkuhan sieltä tuli, mitä aavistelinkin päivän käyttäytymisen perusteella. Sain sitten kiikkutuolissa rauhoittumaan pienen herran muutaman tunnin sooloesityksen jälkeen syliini, mutta siinäkään ei ollut hyvä kuin sen muutaman kymmenen minuuttia. Taas yhden sooloesityksen jälkeen ajattelin katsoa jalan tilanteen, ettei mikään ole painanut tai hangannut ihoa. Aaron rauhoittui tyystin, kun kengän sai hetkeksi jalasta. Jalassa ei näkynyt sen tavallisesta poikkeavia jälkiä ja laittelin kengän takaisin ja nyt herra tuijotteli minua väsyneen tyytyväisenä. Muutaman minuutin silittelyn ja hellittelyn jälkeen ajattelin käyttää rauhaisan hetken hyväkseni ja juoda vähän vettä. Kuinkas ollakaan Aaron nukahti sohvasängylle nokkamuki ja itkuhälytin kainalossa ihan ilman itkuja ja heilutuksia.

Tämä siis tapahtui jo noin tunti sitten eikä inahdustakaan ole vielä kuulunut. Loppuyö näyttääkin sitten, miten tämä menee. Voisin käyttääkin tilanteen hyväksi ja mennä itsekin pojan viereen hetkeksi ummistamaan silmäni.

Nyt alkaa jo ujostuttamaan

Osastolta kotiutuminen

Aaronin osastojakso päättyi sitten lyhyeen, kuten itse aavistinkin jo maanantaina. Hoitava kirurgi ei nähnyt mitään tarvetta unikoululle, vaikka meidät sinne lähettänyt kirurgi näki asian toisin. Aaron oli sen yhden yön nukkunut kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ensiksi oltiin nukuttu parin tunnin unet 20-22 välillä ja sitten itketty puolisen tuntia, jonka jälkeen tyytyväisenä leikkinyt puoleen yöhön saakka, josta nukkuikin seuraavaan päivään puoli yhdeksään, jolloin me Nikon kanssa saavuttiin.

Selvästi oli pikku kaveri kaivannut maidon antamaa nukutuslääkettä, että ei viitsinyt aamu-unille nukahtaa, kun pelkäsi äidin lähtevän taas lätkimään. Kuitenkin nyt sitten ollaan paranneltu tuota jalan haavaa.

Aiemminkin olisin halunnut päivitystä kirjoittaa, mutta meillä sattui kotona keskiviikkona pienen pieni vahinko. Niko laittoi aamulla kanakeiton lämpiämään ja lähti käyttämään Onnia ulkona, mutta unohti levyn sitten kuitenkin päälle väsyneenä. Heräsin sitten puolentoista tunnin päästä palaneen ruoan käryyn. Sillä aikaa oli koko asunto lukuun ottamatta makuuhuonetta täyttynyt sankasta savusta. Sain onneksi tuuletettua savun pois ennen kuin Aaron heräsi syömään. Kuitenkin itse sain lievänpuoleisen savumyrkytyksen, mutta onneksi Aaron ja Onni vaikuttivat täysin normaaleilta, ettei heihin tainnut vaikuttaa.

Olen miettinytkin tässä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, jos en olisi herännyt tarpeeksi aikaiseen. Onni onnettomuudessa kuitenkin, koska tapahtuneen takia selvisi ettei meidän palohälytin edes toimi. Päästään se laittamaan kuntoon ennen kuin uusia vahinkoja sattuu. Olimme siis perjantaihin saakka evakossa Nikon vanhemmilla, koska käry oli hyvin voimakashajuinen. Kuitenkin hajunsyöjä ja ilmanraikastin ovat erittäin hyvin auttaneet. Enää ei olisikaan muuta, kuin saada ilmanraikastimen voimakas tuoksu pois asunnosta, kun ei ole minun migreenini ja Nikon astman takia kovin mukava.

Mutta lupailin kuvaa uusista kengistä ja siinä sitä nyt olisi. Kengäthän ovat samat kuin ennenkin, mutta ne liimattiin toisenlaiseen tankoon. Tanko liikkuu paljon enemmän ja mahdollistaa muun muassa konttaamisen ja ryömimisen sekä jalkojen vuorottaisen liikuttamisen. Huonona puolena tosiaan, että mm. syöttötuolissa istumiseen helpompi on purkaa syöttötuolia, joka kerta erikseen, kun ottaa ja laittaa kengät takaisin joka kerta.

Tänään aloittelemme pikku hiljaa kenkien käyttöä, ettei oikean jalan joustavuus pahenisi liikaa jumppailusta huolimatta. Emme halua jalan menevän takaisin kipsaus asteelle, koska Aaronin atooppinen iho ei sitä keväälläkään kestänyt oikein hyvin.