torstai 25. lokakuuta 2012

Osastojakso varattu



 Viikko on taas vierähtänyt ja melkein samoilla linjoilla jatketaan eli yöllä valvotaan tai itketään. Eräs yö tilanne kärjistyi niin, että tunsin ettei nyt enää jaksa kuunnella yhtään enää itkua. Päätimme Nikon kanssa nukkua edes yhden yön vähän paremmin ja soittaa seuraavana päivänä sairaalaan, ettei näin voi yksinkertaisesti jatkua. Otimme siis tangon pois kenkien välistä ja huomasimme samalla kengän irronneen osittain jalasta kaikesta potkimisesta.

Ongelmana on kovastikin se, että koska yöllä itkettää ja sitten kouristellaan ja potkitaan kaikin voimin niin jalat liikkuvat kengissä pahaan asentoon ja itku lisääntyy sen myötä. Monesti yöllä Aaron on herännyt kunnolla itkuun ja viimekin yönä sitten poika leikki lattialla tunnin verran ennen kuin oli valmis taas yrittämään uudelleen nukkumista.

Itsestä on kovin hankalaa laittaa toista yöllä leikkimään, kun tulee sitten helposti seurusteltua myös. Kuitenkaan joka yö ei onneksi näin käy, että herätään leikkimään. 


Rikkinäinen näppäimistö on Aaronin tämän hetkinen ykköslelu, johon eräänä yönä sotkeuduttiinkin vähän.


Taitaa Onnikin olla yhtä väsynyt kuin kaikki muutkin

Kuitenkin tänään sairaalasta soittivat takaisin ja lääkärin mielestä paras olisi seurata Aaronin itkua osastolla kolmesta neljään päivää, että onko itku tosiaan kengistä johtuvaa vai ikään kuuluvaa yölevottomuutta. Samalla pidetään unikoulua, että unirytmi saataisiin taas niin, että yöllä nukuttaisiin. Asian suhteen oli sellaiset säännöt ainakin, että vanhemmat eivät saa yöaikaan olla paikalla. Osastojakso aloitetaan maanantaina, koska kirurgit eivät ole aikaisemmin paikalla.

Omasta mielestä tuntuu harmittavalta jättää toisaalta Aaron yksin sairaalaan. Toisaalta haluaisin olla hänen tukena ja turvanaan ja toisaalta taas se, että Aaron on yönkin yli sairaalassa mahdollistaisi se sen, että minä ja Niko saataisiin levätä melkein kuukauden yövalvomisilta.


Nukahdettiin sitten nokkamuki kainalossa

Kuitenkin ennen ensi viikkoa olisi tarkoituksena mennä huomenna Nikon kanssa eräisiin halloween juhliin ja mummi ystävällisesti lupasi hoitaa Aaronia sen aikaa. Lauantaina sitten olisi käytävä kummitädin luona pitkästä aikaa.

Kaikesta valvomisesta huolimatta on yritettävä nauttia jokaisesta iloisesta hetkestä ja rakkaiden ihmisten seurasta. 
Nukkua ehtii vielä myöhemminkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti